Tämä on niitä hitaita sunnuntaipäiviä, päiviä joina millään ei ole kauheasti väliä. Aika kulkee rauhallisesti eteenpäin, ei pysähdy turhaan muttei myöskään kiirehdi. Tunnit valuvat hukkaan kenenkään niitä kyseenalaistamatta.
Kevät saapuu. Ulkona on edelleen petollisen kylmä, mutta auringon säteet pääsevät vihdoin suutelemaan heräävää ruohoa. No, kevät tulee itsekseen. Ei se liene ennenkään apua tarvinnut.
Ei ole olemassa mielenkiintoista sunnuntaita. Tunnelma on rauhallinen, joskin hieman surumielinen. Se kuuluu asiaan. Sunnuntait kuuluttavat lähestyviä vastuita, hitaasti hiipivää työnsarkaa. Turha siitä on huolehtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti