Relinquo

Sinä kysyit, ja minä vastasin. Eivätkö ne voisi jo sammuttaa noita valoja? Yläkerran kakarat ovat huutaneet kohta kolme tuntia. Öisen kaupungin melu tunkee ikkunasta, tuoden mukanaan rappion lemun. Se muistuttaa meidän edelleen olevan osa tätä maailmaa, ja vastuussa siitä. Hassu juttu tuo vastuu maailmasta. Se on sysätty meille noin vain, se ja vastuu eläimistä.

Kysyttiinkö sulta lupaa? 

Ei multakaan. 

Ja jos syöt tehotuotannolla tuotettujen eläinten lihaa, olet moraaliton sika.

Hivenen outoa haukkua siaksi, eikö? Kun eikös äsken todettu että niistä juuri täytyy pitää huolta? Kai meidän moraaliset kompassit osoittavat eri suuntaan, tosin epäilen että sinun on rikki. Ehkä se liittyy viattomaan illuusioon absoluuttisesta hyvästä ja pahasta? Minulta meni usko siihen aikaa sitten, etkö sinäkin voisi yrittää ymmärtää sitä harmaata aluetta?

Ihmisiä on leimattu hirviöiksi kautta maailmanhistorian. 

Kuinka lapsenomaista.

Yläkerran penskat huutavat yhä. Kasvavat kieroon sinun kommenttisi mukaan. Pidän suuni kiinni, itse en ole lapsia koskaan kasvattanut. Joku juoppo huutaa kadulla, tuollaisiksi ne sitten muuttuvat heti kun vain parta alkaa kasvaa. Niinpä niin. Sinulla on selvä visio tulevaisuudesta. Eihän me lapsia, ei ainakaan täällä. Minä lupasin että ei täällä, mennään maalle. Pontikka voittaa kaupungit hienot viinat. Ei kun omat kasvatetaan hyvin, sinä tuhahdat. Mutta mikä on hyvää ja kuka sen määrittää?