torstai 16. huhtikuuta 2015

Semper fidelis

Vain eheä sielu voi vastata eheän sielun kutsuun. Emme me ole toisiamme kantamassa läpi elämän, vain tukemassa. Kumpikin meistä seisoo vakaalla perustalla, kyeten kohtaamaan sateen ja tuulen.

Minä antaisin vuoksesi pois ylpeyteni, polttaisin metsät ja suolaisin pellot. Minä tasoittaisin vuoret ja täyttäisin ojat, vain jotta kykenisit kulkemaan vaivatta.  Ja kulkiessasi herätät sairaan ja kuolevan luonnon viimeiseen hohtoonsa, kutsuen sen huutamaan kanssasi elämän villiä iloa.

Meidän sielumme ovat yhtä, meidän kehomme ovat yhtä. Kohotamme yksissä tuumin kätemme horisontissa siintävää hämärää vastaan. 

Sinä ja minä jaamme toisillemme liekkiemme valon. Kun minun tuleni heikkenee, tanssii sinun yhä auringon viime säteissä. Ja kun sinun nuotiosi uhkaa sammua, nousee poltteeni kohtaamaan hiipivän epätoivon. 

Olet valoni varjoisassa maassa, olet tähteni pimeimmässä yössä

Rakastan sinua.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti