Mitä me tiedämme rakkaudesta? Kenen säännöillä pelaamme, ja minkä muotin mukaan? Osaatko sinä kertoa, mikä on oikein ja väärin?
Mustavalkoinen maailmankuva on kenties myrkyllisempi kuin tasaisen harmaa, vaikkei siitäkään paljolti iloa löydy. Aikanaan luulimme iän tuovan viisautta.
Minun tieni on oikea, siitä olen varma. Pakkohan minun on olla, tai muuten poistan pohjan omilta valinnoiltani. Epävarmuus ja itseluottamuksen puute ovat tappavampia kuin rutto (siis filosofisessa mielessä). Astuessasi varjoihin ja ihmisluonnon pimeälle puolelle et voi tukeutua päähäsi lyötyihin arbitraarisiin rajoihin.
Mistä kuuluu, ja kuka käskee? Demokraattinen yhteiskunta muodostuu kompromisseista, eikä kukaan silloin ole oikeassa. Kukaan ei voita, me vain häviämme yhtä paljon. Mikään ei merkitse mitään paitsi kansan kahlitseminen, vaikkei muuta vaihtoehtoakaan ole. Me tuhoamme itsemme ilman kaltereita.
Tanssi kuutamon loisteessa kedolla, kukkaislapsi. Tanssi kunnes jalkasi vuotavat verta, ja kedon kukat peittyvät hurmehuntuun. Kylve lapselle suodussa naiviteetissasi kunnes irstas auringonnousu sen sinulta riistää. Sitähän sinä odotat, etkö vain? Sääli.
Usko, toivo ja rakkaus? Käsiraudat, joskin pehmustetut.
Sinä pelkäät kansallisidentiteettisi tahriintumista, identiteetin joka on luotu lukemattomien heimojen verellä. Saastaisen kaksinaismoralismisi kalmanlemu haiskahtaa tänne asti.
Kenen ongelmat ovat suurempia, siihen ei kai koskaan voida vastata. Ainakaan et kuole nälkään, et täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti